HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDELLE

Allekirjoittanut, joka oli annettujen työtehtäviensä ulkopuolella 15.11.1995 keksinyt "Menetelmän adaptiivista Kalman-suodatusta varten dynaamisissa järjestelmissä" ja jolle keksinnölle myönnettiin 15.10.2004 Suomen patentti No 114412, pyytää täten kohteliammin saada tuoda esiin työsuhdekeksintölain mukaisen korvauskanteen työnantajaansa Ilmatieteen laitosta vastaan siitä, ettei ole saanut kohtuullista keksintökorvausta edes 18.3.1997 lupaillun referenssiedun muodossa (Liite 1) ja ettei niistä ole asiallisesti edes neuvoteltu (Liite 2).

Oikeusriidan taustana on se, että allekirjoittanut joutui virkatoimiensa yhteydessä kansainvälisen WMO NWP Data Study & Intercomparison 1979-1988 -projektipäällikön ominaisuudessaan toteamaan, että Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF) oli saattanut keinotekoisesti parantaa sille laskemiani virallisia osuvuustuloksia. ECMWF oli näet toimittanut allekirjoittaneelle sen omalla säämallilla mukautettuja (initialized) säätilatietojansa joko vahingossa tai tarkoituksellisesti, mikä oli saattanut johtaa sen ennusteiden osuuvuuden näennäiseen parantumiseen. Kaikki muut vertailuun osallistuneet suuret säänlaskentakeskukset ilmoittivat lähettämänsä säätilatiedot omalta osaltaan mukauttamattomiksi (non-initialized). Koska asiassa oli epäselvyyttä ECMWF:n kohdalla ja kansainvälinen kilpailutilanne kova, niin allekirjoittanut pyysi ECMWF:ltä sekä sen mukauttamattomat että mukautetut säätilatiedot, mitä molempia oheisen saatekirjelmän 26.5.1987 mukana minulle toimitettiinkin (Liite 3). ECMWF oli esimerkiksi vuonna 1983 raportoinut säätilatietojensa olevan mukauttamattomia (Liite 4), minkä saamani tiedon saatekirjelmän allekirjoittajanut tutkimusapulainen (tässä yhteydessä tarkoituksellisesti nimeltä mainitsematon) paljastaa ilmeisesti vääräksi.

Allekirjoittanut sai kuitenkin 23.6.1987 vastaanottaa ECMWF:n pääjohtajalta kirjelmän (Liite 5), jossa kyseenalaistettiin allekirjoittaneen pääosin väitöskirjastipendillä rahoitettua tutkimustyötä arviointilausumalla, etten ollut saanut muka aikaan "edes vaatimattomia tuloksia" ja minkä seurauksena Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja kutsui allekirjoittaneen pois ECMWF:stä, kun olisin vielä kipeästi tarvinnut väitöstutkimukseeni siellä olevia kansallisia supertietokoneresurssejamme.

Tämän jälkeen on kaikkina kuluneina vuosina Ilmatieteen laitoksen tieteellisen johdon määräävänä asenteena tuntunut olevan vain pyrkiä painamaan villaisella ECMWF:n tekemä halventava arvio allekirjoittaneen väitöshankkeesta ja sen jo eläkkeelle päässyttä pääjohtajaa käytettiinkin vuosina 1996-1997 antamaan kansainvälistä lausuntoa Ilmatieteen laitoksen tieteellisestä tilasta. Niinpä sitten ECMWF:n suurella meteorologisella arvovallallaan tekemä tahallinen tai tahaton tieteellinen arviointivirhe on vain vähitellen käynyt ilmeiseksi esimerkiksi siten, että Helsingin yliopisto hyväksyi viivästyneen väitökseni vuonna 1999 erinomaisella arvosanalla tilastotieteessä.

Väitöskirjani sisältönä oli allekirjoittaneen ECMWF:ssä vuonna 1986 matemaattisesti formuloima ja kansainvälisessä matemaatikkojen konferenssissa julkaisema ns. Nopea Kalman Suodin (FKF), jonka kolmea erilaista käyttöaluetta kuvasivat Suomen patentit No 101501 (kalibrointi), No 101502 (dynaamiset järjestelmät) ja No 114412 (supernavigaattori), ja alkeellinen PC-tietokoneohjelmaan
perustuva patentin No 101501 prototyyppi, millä sain vain tilapäisesti kalibroitua tähän päivään
mennessä jo romutetuksi tullutta Ilmatieteen laitoksen tuuliluotauksiin käyttämää kalustoa.

Näiden kolmen eri FKF-keksintöjeni suurta yleisöä koskevia tärkeitä sovellusalueita olisivat olleet esimerkiksi:

1) lähes geodeettistarkkuuksinen GPS-, Glonass- ja Galileo-navigointi (supernavigaattori 114412),

2) tsunami-, tulva- ja maanjäristysvaroitusjärjestelmissä tarvittavat tarkimmat mahdolliset vedenkorkeuspoijut ja maankuoren liikahdusmittarit perustuen lähinnä satelliittigeodeettisiin GPS-vastaanottimiin (kalibrointi 101501 ja supernavigaattori 114412),

3) navigaatiosignaalien reaaliaikaisiin etenemismittauksiin perustuva ilmakehän 3-ulotteinen vesihöyrytomografia mahdollisimman luotettaviin paikallisiin rajuilma- ja kelivaroituksiin (kalibrointi 101501 ja dynaamiset järjestelmät 101502), sekä

4) ns. "1000:n Cray-supertietokoneen" meteorologisen inversio-ongelman kunnollinen ratkaisu data-assimilaatiota varten, jotta eri tietolähteistä saatavaa havainto- ja ennustustietoa osataan
keskinäisesti korjata ja painottaa oikein, jolloin säästetään siinä, että säänennusteille saadaan kunnolliset tieteelliset osuvuusennusteet tuhlaamatta laskentaresursseja ja kriittistä aikaa ns. "ensemble"-ennusteisiin, millä yksinkertaisesti  vain tarkoitetaan sitä, että keinotekoisesti satunnaistetuista säätilatiedoista lasketaan suuria määriä tarkoituksellisesti huononnettuja ennusteita pelkästään ennustamisen osuvuuden arviointia varten (kalibrointi 101501 ja dynaamiset järjestelmät 101502).

Tämä viimemainittu meteorologiassa vasta vuonna 1988 julkaistu vaikea inversio-ongelma oli kohdattu ja ratkaistu geodesiassa jo vuonna 1978. Täsmällinen ratkaisu tunnetaankin ns. Helmert-Wolf -laskentana ja se on tieteellinen välttämättömyys tarkimmassa mahdollisessa geodesiassa GPS-satelliittien tultua myös siviilikäyttöön 1990-luvulla. Tämän saman laskumenetelmän oli allekirjoittanut keksinyt itsenäisesti jo 1970-luvulla ja oli sitä tarjoamassa meteorologiaan väitöskirjansa muodossa ECMWF:ssä vuonna 1987.

Erityisenä lisävaikeutena kuitenkin kohdattiin reaaliaikaislaskentojen mahdollinen epäluotettavuus, mikä matematiikan kannalta vielä edellytti sitä, että Helmert-Wolf menetelmä täytyi pystyä pukemaan optimaalisen Kalman-suotimen muotoon. Mitä tahansa reaaliajassa toimivaa ennustusjärjestelmää voidaan näet pitää joko hyvänä tai huonona Kalman-suotimena. Geodesia ei vielä tällöin ollut joutunut käsitelemään reaaliaikaisia ongelmia. Kaikkien FKF-patenttieni perusideana onkin juuri tämän reaaliaikaisuuteen liittyvän luotettavuusongelman ratkaiseminen tieteellisesti oikealla tavalla.

Koska kerran ECMWF vuonna 1987 ei ymmärtänyt sille tarjoamaani väitösratkaisuani, niin aloin puolustuksellisena toimenpiteenäni maailmanlaajuisesti patentoida keksimiäni  FKF:n erilaisia sovelluksia. Allekirjoittaneen tekemät erilaiset FKF-keksinnöt leimattiin kuitenkin työnantajani Ilmatieteen laitoksen tieteellisen johdon edustajien taholta kyseenalaisiksi tai ne eivät vain heitä kiinnostaneet. Ilmaisia käyttöoikeuksia pyrittiin kuitenkin yhä varaamaan, vaikkeivät keksinnöt enää kuuluneetkaan annettuihin työtehtäviini.

Näiden huipputeknologiaa edustavien FKF-keksintöjeni markkinointi on kuitenkin osoittautunut täysin mahdottomaksi, koska Ilmatieteen laitos ja ECMWF yhä ylläpitävät omalla toimialallaan sellaista määräävää ja kielteistä asennettaan niitä kohtaan, mikä estää yksittäisten kuluttajien palvelemiseksi tarvittavan infrastruktuurin syntymisen laillisilla eli FKF-patenttejani raiskaamattomilla tavoilla.

Kun Suomen patentteja No 101501 ja No 101502 koskevat kansainväliset patentit nyt lähestyvät voimassaoloaikansa päättymistä useissa eri maissa (voimassa vuoteen joko 2005 tai korkeintaan 2010), niin niiden keksijän taloudellisen selkärangan murtamiseen riittää enää vain se, että keksintöjeni tieteellinen ja käytännöllinen tarpeellisuus jatkuvasti kielletään alan markkinajohtajien Ilmatieteen laitoksen ja ECMWF:n toimesta. Tilanteen korjaamiseen ei enää riitä se, että Suomen patentille No 114412, joka voitaisiin vielä pitää voimassa vuoteen 2016, myönnettäisiin jotkin naurettavat kehut, 1000 euron keksintöpalkkio saati referenssietu jo romurautana, kuten Ilmatieteen laitos menetteli Suomen patenttieni No 101501 ja No 101502 kohdalla (Liite 6).

Tuomioistuimelta haetaan siis ainakin periaatteellista ratkaisua siihen, että onko kansalaisten turvallisuudesta vastuussa olevalla tiedeviranomaisella oikeutta varata käyttöoikeutta työntekijänsä virkatehtävien ulkopuolella tekemään patentoitavaan turvallisuutta parantavaan keksintöön vain ikäänkuin varmuuden vuoksi ja sitten tuhota tieteellisen keksinnön markkinointimahdollisuudet rehellisen tunnustuksen puutteeseen, kun sitä ei aiotakaan käyttää millään tavoin kenenkään hyväksi patenttien voimassaoloaikana. Asian voi käänteisesti sanoa niinkin, että onko tiedemiehellä mitään mahdollisuuksiakaan yrittää puolustautua patentointiteitse viranomaisen harjoittamaa tieteellistä välinpitämättömyyttä tai epärehellisyyttä vastaan.

Helsingissä 12. lokakuuta 2005,

Antti Lange, valtiotieteiden tohtori (tilastotiede), filosofian kandidaatti (sovell. matematiikka)

FKF:n keksijä (Suomen patentit No 101501, No 101502 ja No 114412)

Osatoiminen erikoissuunnittelija (vuodesta 1991 alkaen)

Ilmatieteen laitos

Havaintotekniikka

PL 503, 00101 Helsinki

puhelin 19295714, faksi 19295703, GSM 050-5635158.

Liite 1: http://www.fkf.net/FMI/Jatila1997.jpg

Liite 2: http://www.fkf.net/FMI/Taalas01062004.gif

Liite 3: http://www.fkf.net/FMI/CoverLetter26051987.gif

Liite 4: http://www.fkf.net/FMI/non-initialised.gif

Liite 5: http://www.fkf.net/FMI/DirectorateMemorandum23061987.gif

Liite 6: http://www.fkf.net/FMI/Taalas26042005.jpg